AMORC
Ruusuristin Veljeskunta AMORC

Imperaattorin esitys Brasilian senaatille  26.4.2012:
VETOOMUS HENKISEN EKOLOGIAN PUOLESTA
 

Hyvät naiset ja herrat,

Muinaisen ja Mystisen Ruusuristin Veljeskunnan nimissä, jota edustan Veljeskunnan kansainvälisenä presidenttinä ja imperaattorina, toivotan teidät tervetulleiksi ja tuon teille terveiset kaikkien maailman ruusuristiläisten puolesta.

Salliessanne minun puhua teille täällä senaatissa, olette osoittaneet avointa mieltä ja kiinnostusta planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuutta kohtaan. Olen hyvin kiitollinen minulle tänään osoittamastanne kunniasta ja onnellinen voidessani jakaa teidän kanssanne ajatuksia paremmasta ja kestävämmästä tulevaisuudesta.

Te tiedätte, että ihminen on kaksinainen olento. Hänellä on fyysinen ruumis ja henkinen sielu. Sanotaan, että Jumala loi tämän olennon maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Tieteellisesti sekä vähemmän runollisin ilmaisuin voimme sanoa, että ihmiset koostuvat maan materiaalisista aineksista ja heidän jokainen solunsa on muodostunut planeettamme elävistä ja revitalisoivista fyysisistä elementeistä. Niin monimutkaista, ihailtavaa ja ihmeellistä kuin ihmiskehon toiminta onkin vaikkapa rakenteeltaan ja liikkeittensä puolesta, se koostuu maanpäällisistä elementeistä ja voi olla olemassa muuttumattoman lain ansiosta.

Mitään elämää ei olisi olemassa ilman jumalallista essenssiä, jota on sekä tässä ihmiseksi nimitetyssä kokonaisuudessa sekä myös niissä yksilöllisissä elementeissä, joista kokonaisuus muodostuu. Jumalallinen essenssi on läsnä vedessä, mineraaleissa, kasvillisuudessa sekä kaikissa luonnon tiloissa. Tätä ei voida kieltää ja sen kieltäminen tarkoittaa elämän itsensä kieltämistä. Kun tämä elävä voima poistuu ihmiskehosta, siitä tulee kuollutta ainesta. Lakiensa toteuttamiseksi Jumala tarvitsee eläviä olentoja ja siksi me tarvitsemme jumalallisen essenssin vitaalia voimaa, jotta fyysinen kehomme säilyisi hengissä. Kun ihmisen fyysinen kuori särkyy, estyy hänen sielunsa kyky kehittyä.

Mitä ihmiskunnasta tulee, jos tämä ylevä harmonia ja täydellinen yhteisyys särkyy? Totuus, joka koskee ihmisen fyysistä kehoa, koskee samalla tavalla maapalloamme. Muutamassa vuosikymmenessä olemme tuhonneet ympäristöämme ja ryöstäneet parhaita luonnonvarojamme. Niistä fyysisistä elementeistä, joihin edellä viittasin, on vaarassa tulla pelkkiä muistoja, jotka tallentuvat ajan suuriin arkistoihin. Kaikki elävät olennot elävöittävällä jumalallisella voimalla ei ole enää turvapaikkaa, ei ainakaan tällä vahingoittuneella planeetallamme, jos jatkamme pahoja tekojamme.

Olemme selvästi kehittäneet elämäntapoja, jotka eivät ole asioiden alkuperäisen mallin mukaisia ja olemme hyvin nopeasti poikenneet harhaan kartoitetulta polulta. Olemme jatkaneet virheitämme ja koska emme ole pystyneet tiedostamaan tilannetta huolimatta selvistä viesteistä, meille on annettu kauheita koetuksia ja tragedioita läksyiksi, joita emme ole ymmärtäneet eikä tunnistaneet. Lakien rikkomisellamme särkyy sopimuksemme luonnon kanssa, jolloin etäännymme Jumalasta vähitellen ajan kuluessa.

Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, se ei tapahtunut siksi, että ihminen voisi ottaa itselleen oikeuden ylittää tai muuttaa luonnon peruslakeja. Ihminen on eksynyt hyvältä polulta, auringon valosta, maan magnetismista, puhtaan veden hyvyydestä ja kosmisen hyvästä säteilystä. Olemme leikkineet taikurin oppipoikaa ja pseudotieteentekijää. Uskomme voivamme hallita maailmaa ja muotoilla lait sopiviksi itsellemme, ei hyvää oloamme varten, ei säästääksemme, vaan hyötyäksemme siitä välittömästi ja ahnehtien. Olemme todella hauraita ja pieniä kun vastassamme on viisitoistametrinen aaalto, joka murtaa särkymättömäksi uskotun rantavallin. Kuinka säälittäviä ovatkaan niin sanotut oppineet sopimuksineen ja diplomeineen; he eivät edes harkitse sitä, että atomivoimaloiden rakentaminen on vaarallista, etenkin maanjäristysalueilla. Voi, voi ja vielä kerran voi…Meitä ei edes tulisi kutsua ihmisiksi, koska emme edes ansaitse tätä meille suotua pyhäkköä, tätä maaplaneettaa. Olemme jo monien vuosikymmenien ajan sanoneet, että kaikkien hyvää tahtoa tarkoittavien olentojen pitäsi yhdistyä ja työskennellä harmonisessa yhteistyössä planeettamme puolesta .

Kuitenkin ja esittämistäni kielteisistä planeettamme tilaa koskevista johtopäätöksistä huolimatta uskon, ettei ole liian myöhästä ja valo voi vielä voittaa pimeyden. Tämän vuoksi on tarpeen, että vastustavia ääniä nousisi siinä määrin, että johtajamme kuulisivat ne, mikäli näin on vielä mahdollista. Me kaikki voimme toimia tämän maapalloa ja ihmisrotua suojelevan työn agentteina. Luonnollisesti tiedän, että monet teistä ovat jo pitkään useilla aloilla ja eri tavoin työskennelleet ekologian piirissä. Kuitenkin on monia asiaan epäröiden suhtautuvia ja epäröinnin syynä saattaa olla heidän oma elämäntapansa, toisilla ammatti tai ettei asiaa ole tiedostettu tarpeeksi. Saatamme uskoa jotain professoria, joka vastoin omaatuntoaan korostaa jonkin lääkkeen tai rokotteen hyviä puolia tajuamatta, että niistä voi olla käyttäjälleen vahinkoa.Voisin luetella tuhansia esimerkkejä asioista, joiden meidän ei tulisi antaa vaikuttaa itseemme, mutta te olette riittävän tietoisia, koulutettuja ja älykkäitä ja tiedän, että olette ihmisiä, jotka ajattelevat ja päivittäin pohtivat sekä ihmiskunnan että maapallon tulevaisuutta.

Haluaisin tällä aivan yksinkertaisesti korostaa sitä, ettei teidän enää tarvitse empiä oman kantanne ilmaisemista, vaikka ihmiset teidän ulkopuolellanne olisivatkin kuuroja ajatuksillenne. Ruusuristiläisillä ekologia ja henkisyys kulkevat käsi kädessä, koska toista ei voi olla ilman toista. Juuri tästä syystä muistutin alussa ihmisen olevan kaksinainen olento. Kuten juuri sinun tulee tehdä työtä maapallomme terveyden ja sen asukkaiden puolesta, sinun tulee myös toivoa nousevasi korkeammalle hengen alueelle. Kohoa elämän rumuuden, kurjien ja julmien asioiden yläpuolelle ja käytä asioiden materiaalista puolta askelmina noustessasi korkeammalle ja muovatessasi omasta maailmastasi laajempi käsitys. Pidä katseesi kohdistettuna horisonttiin, elä elämäsi seisten ja polvistu vain kauneuden ja oikeamielisyyden sanktumissa. Tämä sanktum on sydämessä ja sitä Ruusuristin Veljeskunta nimittää sielun katedraaliksi, suureksi universaaliseksi sieluksi! Siellä on myös Korkein Rauha.

Kehomme tulee toimia ihmisten maailmassa ja henkemme ja halukkuutemme tulee olla omamme ja toisten ihmisten palveluksessa. Mutta sielumme tulee olla jumalallisessa, josta se aina löytää pakopaikan ja lohdutuksen. Kun suru, epäilys ja masennus valtaavat meidät, jumalallinen äitimme rauhoittaa meitä. Nouskaamme kaikkien pelkojemme yläpuolelle ja käsittäkäämme Jumalan tietoisuus.

Olen tietoinen siitä, että antamieni neuvojen sanominen on paljon helpomaa kuin
niiden toteuttaminen ja että pelkomme, ahdistuksemme ja monet vikamme ovat kuin jalkojemme alla olevia savikimpaleita, jotka pitävät meitä kiinni estäen nousemasta korkeampiin henkisiin sfääreihin. Kuitenkaan emme voi koskaan antaa periksi. Vaikka olisimme kadottaneet polkumme tässä olemassaolossa, emme saa menettää toivoamme. On olemassa muita elämiä, muita polkuja kulkea ja saavuttamamme kokemus palvelee ohjaten meitä ja valaisten tietämme.

Niin tapahtukoon, ihmiskunnan tuhoavasta hulluudesta huolimatta! Tämä on vetoomukseni henkisen ekologian puolesta ja haluan sanoa ruusuristiläisille jäsenille, että voitte olla ylpeitä siitä, että olette hyvän tahdon miehiä ja naisia!

Seuraavaksi haluaisin lukea otteen Ruusuristimanifestistä vuodelta 2001. Ruusuristin Veljeskunnan aiemmat kolme manifestiä ovat 1600-luvulta. Tämä vuoden 2001 manifesti sisältää erilaisia tärkeitä aiheita ja seuraavassa luen otteita kohdista, joissa käsitellään ihmiskunnan ja luonnon välistä suhdetta.

* * *

”Ihmisen toiminta luonnossa ei ole mielestämme koskaan ollut näin turmiollista. On varmaan jokaiselle selvää, että ihmisen toiminta aiheuttaa lisääntyvää ympäristön kulumista. Silti on myös aivan ilmeistä, että ihmisrodun eloonjääminen riippuu sen kyvystä kunnioittaa luonnon tasapainoa. Sivistyksen kehitys on synnyttänyt monia vaaroja esim. ruoan biologinen manipulointi, laaja-alainen saastuttavien aineiden käyttö, huonosti valvottu ydinjätteiden varastointi vain mainitaksemme suurimmat. Vastuu luonnon suojelusta ja siten ihmiskunnan suojelusta kuuluu jokaiselle, kun se aikaisemmin koski vain asiantuntijoita. Lisäksi siitä on tullut maailmanlaajuinen huolenaihe. Tämä on erittäin tärkeää, sillä koko luonnon käsite on muuttunut ja olemme joutuneet toteamaan, että olemme osa luontoa. Emme enää voi puhua ’luonnosta sinänsä’, koska luonto on sellainen kuin ihminen haluaa sen olevan.

Luonteenomaista nykyiselle ajallemme on energian suuri kulutus. Tämä ilmiö ei olisi sinänsä huolestuttavaa, jos se olisi viisaasti hoidettu. Huomaamme, että sellaisia luonnon polttoaineita kuten hiiltä, kaasua ja öljyä käytetään liikaa ja ne ehtyvät vähitellen. Toisiin energianlähteisiin, kuten ydinvoimaloihin liittyy vakavia ja vaikeasti hallittavia vaaroja. Viime aikoina on pyritty käymään keskusteluja tietynkaltaisista uhista, kuten kasvihuoneilmiöstä, aavikoitumisesta, metsien hävittämisestä, merien saastumisesta jne. Keskustelut eivät ole johtaneet vastaaviin toimenpiteisiin, sillä riittävän vahvaa tahtoa puuttuu. Paitsi että nämä ympäristöömme kohdistuvat loukkaukset asettavat ihmiskunnan alttiiksi vakaville vaaroille, ne osoittavat myös kypsyyden puutetta niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Joidenkin asiantuntijoiden väitteistä huolimatta olemme sitä mieltä, että nykyiset ilmastolliset häiriöt, kuten rajumyrskyt, tulvat jne. ovat seurausta vaurioista, joita ihmiset ovat liian pitkän aikaa aiheuttaneet planeetallemme.

Toinen merkittävä ongelma, mikä todella uhkaa meitä tulevaisuudessa, koskee aivan ilmeisesti vettä. Vesi on elämän ylläpidon ja kehityksen välttämätön elementti. Tavalla tai toisella jokainen elävä olento tarvitsee vettä. Ihmiset eivät ole poikkeus tästä laista, koska ihmisruumiista 70 % on vettä. Nykyään puhtaan veden saanti on rajoittunut noin yhdelle kuudesta maapallon asukkaasta. Veden puute voi koskea yhtä neljästä vajaan 50 vuoden aikana. Syynä on maailmanlaajuinen väkiluvun kasvu sekä jokien ja purojen saastuminen. Tänään huomattavimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ’valkoinen kulta’ eikä enää ’musta kulta’ tulee olemaan tämän vuosisadan suuri luonnonvara ja siihen saattaa liittyä monia erimielisyyksiä. Tämän ongelman maailmanlaajuinen tiedostaminen on välttämätöntä.

Ilman saastuminen tuo mukanaan suuria vaaroja elämälle yleensä ja erityisesti ihmisille. Teollisuus, lämmitys ja kuljetus vaikuttavat ilman laadun huononemiseen ja saastuttavat ilmakehää ja johtaa terveysriskien kasvuun. Kaupungit ovat eniten uhattuina ja riski lisääntyy laajenevan kaupungistumisen myötä. Tähän liittyen kaupunkien massiivinen kasvu tuo vaaran, joka voisi uhata yhteiskunnan tasapainoa. Yhdymme Platonin tuhat vuotta sitten kaupunkien kasvuun liittyen antamaan neuvoon:’Kaupunki voi laajentua siihen pisteeseen saakka, missä se vielä säilyttää ykseytensä, mutta ei yhtään enempää’. Jättiläismäinen kasvu ei voi olla suotuisaa humanismille siinä merkityksessä kuin olemme sen määritelleet. Se aiheuttaa vääjäämättä suurissa kaupungeissa eripuraisuutta ja saa aikaan kurjuutta ja turvattomuutta.

Uskomme, että ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden välillä vallitsee riippuvuussuhde. Koska ihminen on maan lapsi ja maa maailmankaikkeuden lapsi, ihminen on maailmankaikkeuden lapsi. Atomit, jotka muodostavat ihmisen ruumiin, ovat lähtöisin luonnosta ja sisältyvät kosmokseen. Tämä sai eräät tähtitieteilijät sanomaan, että ’ihminen on tähtien lapsi’. Vaikka ihminen on kiitollisuudenvelassa maailmankaikkeudelle, voidaan todeta, että maailmankaikkeus on myös kiitollisuudenvelassa ihmiselle, ei tietenkään olemassaolonsa johdosta, vaan syystään olla olemassa. Itse asiassa mitä maailmankaikkeus olisi, elleivät ihmisen silmät voisi sitä tarkkailla tai ellei ihmisen tietoisuus voisi sitä pohdiskella ja ellei hänen sielunsa voisi heijastaa sitä? Maailmankaikkeus ja ihminen tarvitsevat toisiaan tietääkseen ja tunnistaakseen toisensa. Tämä muistuttaa meitä kuuluisasta sanonnasta:’Tunne itsesi ja sinä tulet tuntemaan maailmankaikkeuden ja jumalat.’”

Tähän päättyy ote Ruusuristimanifestista ja teitä jotka olette siitä kiinnostuneita, kehotan lukemaan sen kokonaan.

Haluaisin tuoda tässä esille hyvin tärkeän tapahtuman: Rio+20, Kestävän kehityksen konferenssi pidetään nyt kesäkuussa 2012 Rio de Janeirossa, Brasiliassa. Tänä vuonna Yhdistyneet Kansakunnat julkaisi mainittua konferenssia koskevan asiakirjan. Dokumentin toisen luvun nimi on ”Tulevaisuus, jota haluamme” ja siinä arvioidaan kestävän kehityksen edistymistä ja planeettamme tilaa Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyn konferenssin arvioihin verrattuna. Tätä konferenssia on pidetty virstanpylväänä ja viitteenä käsiteltäessä maailman ekologiaa ja kestävää kehitystä.

Lainaan otteen mainitusta asiakirjasta. Sen tekijät samalla kun he ilmaisevat mitä edistystä on tapahtunut kuluneiden 20 vuoden aikana, varoittavat meitä niistä aloista, jotka eivät ole edistyneet tai jotka ovat suorastaan taantuneet: ”Uudet tieteelliset todistusaineistot ovat tuoneet esiin niiden uhkien vakavuuden, jotka ovat kaatumassa päällemme. Uudet haasteet osoittavat, että on olemassa jatkuvia vaikeita ongelmia, jotka vaativat kiirellisiä vastauksia. Noin 1.4 biljoonaa ihmistä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä ja kuudesosa maailman väestöstä kärsii vakavasta ravinnonpuutteesta. Tätä tilannetta pahentavat kaikkialla vallitsevat uhat epidemioista ja pandemioista. Kestämätön kehitys uhkaa planettamme rajallisia luonnonvaroja ja ekojärjestelemää. Planeettamme ylläpitää seitsemää biljoonaa ihmistä ja tämän määrän odotetaan nousevan yhdeksään biljoonaan vuoteen 2050 mennessä.”

Tämä varoitus, kuten varmaan huomasitte, on yhdenmukainen Ruususristimanifestin ja erityisesti niiden otteiden kanssa, joita edellä luin.

Hyvät naiset ja herrat, tiedämme, ettei tilanne voi jatkua tällä tavalla. Ihmiskunta ei ole onnellinen, jos sen onni ja tyytyväisyys perustuu pelkästään ja yksinkertaisesti kulutukseen. Lisäksi kulutuksen myötä erilaisten tuotteiden ja menetelmien määrä kasvaa ja niiden aikaansaamiseksi vuorostaan tarvitaan yhä enemmän resursseja ja energiaa ja lisäksi ne tuottavat jätteitä, jotka vain pahentavat ympäristön saastumista. Tulevaisuudessa on aivan toivotonta jatkaa talouskehitystä mihin hintaan tahansa, koska seurauksena on metsien häviäminen, saastuminen ja liiallinen luonnonvarojen käyttäminen. Ei ole olemassa rauhaa niin kauan kuin 20% maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä ja lukematon määrä ihmisiä elää ylikansoitetuissa ja väkivaltaisissa kaupungeissa.

Julkaistessamme vuonna 2001 Ruusuristimanifestin, päämäärämme ja tarkoituksemme oli saada kaikki hyvän tahdon miehet ja naiset lähtemään ristiretkelle elämän suojelemiseksi, ei vain nykyisen elämämme, vaan myös meidän jälkeemme tulevien. Haluaisin tässä kehottaa ihmisiä taas kerran tekemään näin.

Konferenssilla, joka pidetään Brasiliassa, maassa jolla on tärkeä päätöksentekoasema maailman asioissa, on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus koko maailmaa koskevaan lujaan ja määrätietoiseen tekoon, niin että voimme muuttaa käsityksemme sanoista ’kehitys’ ja ’kasvu’. Kehitys ja kasvu luotiin ihmiskuntaa varten eikä päinvastoin. Vastuu tästä tehtävästä ei lankea pelkästään hallituksille. Tehtävän laajuuden vuoksi on pyrittävä pääsemään yhteistyösopimukseen hallitusten, liikeyritysten, yksityisten yritysten ja kansallisten liikkeiden kesken. Vain senkaltainen liittoutuminen voi taistella tulevaisuutemme haasteiden puolesta. Joidenkin mielestä tämä on pelkkää yksinkertaista idealistien ja uneksijoiden utopiaa. Ei pidä paikkaansa! Muistettakoon, että hallitukset, yritykset ja yhdistykset koostuvat yksilöistä, ihmisistä, jotka ihmisinä kuuluvat planeettamme ainoaan ajattelevaan elämänmuotoon ja tämän vuoksi voivat muuttaa suunnan.

Hyvä naiset ja herrat! Kiitän, että kuuntelitte ja voin vakuuttaa, että Brasilian ruusuristiläiset sosiaalisesta, taloudellisesta ja ikävariaatiostaan riippumatta tekevät kaiken mahdollisen, olivatpa he missä tahansa ja mitä tietä kulkevatkin, niin ettei sanasta ’ekologia’ tule utopiaa.

Lopetamme ruusuristiläiseen tekstiin, jonka AMORC:in portugalinkielisen yksikön suurmestari
Hélio de Moraes E. Marques kirjoitti vuoden 2012 ekologiatietoisuuskampanjan alussa. Sen nimi on:”Ruusuristivetoomus henkisen ekologian puolesta” ja ilmestyy Veljeskuntamme virallisissa tiedotteissa.

”Nyt 21. vuosisadan alussa ja 3:lla vuosituhannella, ajalla jolloin planettamme ja sen myötä ihmiskunnan elosssäilyminen on vakavasti uhanalainen:

Kuten me kaikki tiedämme, planeettamme on vaarassa; se kärsii erilaisista saasteista, sen ekosysteemi on uhanalainen, monia kasvi- ja eläinlajeja on kadonnut tai niitä uhkaa häviäminen, ilmasto on muuttumassa lämpimämmäksi, mikä johtaa merien ja valtamerien pinnan nousemiseen jne. Olemme täysin tietoisia siitä, että ihmiskunta on suuressa määrin vastuussa tästä tilanteesta. Jos muutosta ei tapahdu maailmassa laajassa mielessä, maapalloon vaikuttavat ongelmat lisääntyvät ja sen myötä myös ihmiskunta itse on vaarassa. Neljästä luontokunnasta omamme on särkyvin ja herkin, sillä sen elossa säilyminen riippuu kolmesta muusta. Niitä vahingoittamalla ihmiskunta tuomitsee itsensä kärsimyksiin ja pahimmassa tapauksessa häviämään kokonaan tai osittain.

Maapallo ei ole pelkästään elinympäristömme. Se on tarkoitettu myös henkisen evoluutiomme puitteiksi, koska se on ihmiskunnalle varattu paikka, jotta se vähitellen saavuttaisi tiedon jumalallisesta alkuperästään ja löytäisi sisäisen täydellisyytensä. Se on kaikille planeetallemme inkarnoituneille sieluille annettu temppeli. Tästä näkökulmasta katsottuna, maapallo ja ihmiskunta ovat osa jumalallista suunnitelmaa, joka ylittää materiaalisen maailman ja elämän vaiheet. Jos kaikki ihmiset olisivat tietoisia tästä, he kunnioittaisivat ympäristöä enemmän ja pitäisivät veljellistä yhteyttä toisiinsa. He olisivat taipuvaisempia henkisen etsimisen tielle ja kyselisivät olemassaolonsa merkitystä. Kun näin tapahtuu, kolmisuhde Jumala- Luonto- Ihminen saavat tarkoituksensa ja arvonsa.

Ruusuristiläisittäin ajateltuna luonto on kaikkein kaunein temppeli. Kaikki ihmisten rakentamat temppelit on tehty jumalien tai Jumalan kunnioittamiseksi, joihin he uskovat ja joita palvovat evoluutionsa tietyllä hetkellä. Mitä planeettaamme tulee, se on jumalallisten, luonnon, universaalisten ja henkisen lakien ruumiillistuma. Jokaisen meistä tulisi tunnistaa, että nämä lait toimivat älykkäästi ja viisaasti kautta kaikkien luontokuntien. Tosiasiassa jokainen riittävän herkkä ja älykäs yksilö voi myöntää, että luonto on kaikkea sitä, mikä on kaunista esteettisessä ja filosofisessa mielessä. Sellaisenaan se yhdistää kaikkia kuviteltavissa olevat taiteita aina ihmistietoisuuden jaloimpiin tunteisiin saakka. Tämä selittää miksi myös ateisti tuntuu ’jumaloivan’ sitä.

Tämän 21. vuosisadan ja 3. vuosituhannen alkaessa, aikana, jolloin planeettamme ja sen seurauksena ihmiskunnan elossa pysyminen on vakavasti uhattuna, uskomme, että on syytä julistaa henkisen ekologian sanomaa tämän vetoomuksen kautta:

- Muistakaamme, että planeetta, jossa elämme on ollut olemassa enemmän kuin neljä biljoonaa vuotta ja ihmiskunta tietojemme mukaan ilmaantui tänne noin kolme miljoonaa vuotta sitten ja on saattanut maan vaaran alaiseksi vähemmän kuin sadan vuoden aikana.

- Muistakaamme, että meret ja valtameret peittävät kaksi kolmasosaa planeetastamme ja että oma kehomme sisältää 70% vettä, jota ilman emme voi elää.

- Muistakaamme, että metsät ovat planeettamme keuhkot, sillä ne tuottavat hengittämäämme happea ja ilman metsiä ei olisi ilmakehää eikä myöskään elämää.

- Muistakaamme, että eläimiä eli planeetallamme miljoonia vuosia ennen ihmisten ilmaantumista ja että ihmiskunnan elossa säilyminen on riippuvaista näistä älykkäistä ja tuntevista olennoista.

- Muistakaamme, että kaikki eri luontokunnat ovat riippuvaisia toisistaan ja niiden välillä ei ole mitään tilaa tai rajaa ja jokaisella niistä eri tasoillaan ja eri muodoissaan on tietoisuus.

- Muistakaamme, että maapalloa ympäröi elektromagneettinen aura, joka on tulosta sen omista luonnollisista energioista ja tämä aura yhdessä ilmakehän kanssa vastaa elämästä.

- Muistakaamme, että planeettamme olemassaolo ei ole minkään sattuman tai ajan ja paikan muutoksen tulosta, vaan se on Jumalaksi nimittämämme Universaalisen Älyn toteuttamaa suunnitelmaa.

- Muistakaamme, että maa ei ole vain pelkästään planeetta, joka sallii ihmisten olevan olemassa, vaan se on myös ympäristö, jossa sielut inkarnoituvat edetäkseen henkisen evoluution tiellä aina sen loppuun saakka.

- Muistakaamme, että planeettamme on luomisen mestariteos, että vaikka se ei ole laatuaan ainut universumissa, se on siitä huolimatta harvinainen ja ihmiskunnalle on suuri etuoikeus voida elää täällä.

- Muistakaamme, ettei maa kuulu meille ja voimme olla täällä elääksemme elinaikamme ja se edustaa kalleinta perintöä, jonka siirrämme tuleville sukupolville.

- Muistakaamme, että meillä ei ole mitään oikeuksia planeettaamme. On vain yksinkertaisesti velvollisuus kunnioittaa, säilyttää ja suojella sitä. Yhdellä sanalla, rakastaa sitä.

- Muistakaamme tämä ja muistuttakaamme siitä myös lapsiamme ja olkoon tunnuslauseemme seuraava:

’Terra humanitasque una sunt.’” (’Maa ja ihmiskunta ovat yhtä’)

Imperaattori,
Christian Bernard