AMORC
Ruusuristin Veljeskunta AMORC

ALKUSANAT

Hyvä lukija, koska emme voi tavoittaa sinua suoraan, teemme sen tämän Manifestin välityksellä. Toivomme, että luet sen ennakkoluulottomasti ja että se herättää ainakin joitain ajatuksia. Tarkoituksemme ei ole vakuuttaa sinua tämän Position paikkansa pitävyydestä. Haluamme vain antaa sen sinulle. Tietysti toivomme, että se löytää vastakaikua sielustasi. Jos ei, niin pyydämme kärsivällisyyttäsi...

<>

1623 Rose-Croix kiinnitti Pariisin seiniin salaperäisiä ja kiinnostavia julisteita, joissa luki:

”Me, Rose-Croix'n Korkeimman Kollegion virkailijat, teemme tiettäväksi näkyvän ja näkymättömän oleskelumme tässä kaupungissa Kaikkein Korkeimman armosta, jota kohti oikeamielisten sydämet kääntyvät. Me neuvomme ja opetamme lähimmäisiämme ilman kirjoja tai muita apuvälineitä puhumaan kaikenlaisilla kielillä maissa, missä haluamme olla auttaaksemme lähimmäisemme pois kuoleman erheestä.”

”Hän, joka haluaa nähdä meidät ainoastaan uteliaisuudesta, ei koskaan pääse yhteyteen kanssamme. Jos hänen halunsa kuitenkin vakavasti ajaa häntä liittymään veljeskuntaamme, me, jotka olemme aikeiden tuomareita, näytämme hänelle lupauksiemme todenmukaisuuden kuitenkin niin, että emme tee tiettäväksi tässä kaupungissa kokouspaikkamme sijaintia, koska etsijän todelliseen haluun liittyvät ajatukset johtavat meidät hänen luokseen ja hänet meidän luoksemme.”

Muutamaa vuotta aiemmin Rose-Croix oli antanut olemassaolostaan tietoa julkaisemalla kolme nykyään kuuluisaa Manifestia: Fama Fraternitatis, Confessio Fraternitatis ja Chymische Hochzeit: Christian Rosenkreuz. Nämä julkaistiin vuosina 1614, 1615 ja 1616. Siihen aikaan nämä kolme Manifestia herättivät paljon huomiota, ei pelkästään älyllisissä piireissä vaan myös poliittisten ja uskonnollisten viranomaisten keskuudessa. Vuosina 1614 ja 1620 julkaistiin 400 kirjasta, käsikirjoitusta ja kirjaa, jotkut ylistämään näitä Manifesteja, toiset halventamaan niitä. Nämä julkaisut olivat historiallinen tapahtuma erityisesti esoteerisessa maailmassa.

Fama Fraternitatis osoitettiin poliittisille ja uskonnollisille johtajille sekä myös tuon ajan tiedemiehille. Antamalla melko kielteisen lausunnon Euroopan yleisestä tilasta, se paljasti myös Rose-Croix Veljeskunnan olemassaolon vertauskuvallisella tarinalla Christian Rosencreuzista (1378 – 1484). Kertomus alkaa hänen matkastaan maailman halki ennen kuin hän perusti Ruusuristin Veljeskunnan ja päättyy hänen hautansa löytymiseen. Kyseinen Manifesti vaati jo silloin ”yleistä uudistusta”.

Confessio Fraternitatis täydensi ensimmäistä Manifestia toisaalta korostamalla ihmiskunnan ja yhteiskunnan uudistumisen tarvetta ja toisaalta osoittamalla, että Ruusuristin Veljeskunnalla on hallussaan filosofinen tieto, joka mahdollistaa tällaisen uudistumisen. Veljeskunta kääntyi ennen kaikkea sellaisten etsijöiden puoleen, jotka halusivat osallistua Veljeskunnan työhön ja ponnistella ihmiskunnan parhaaksi. Tekstin ennustava puoli teki sen ajan oppineet levottomiksi.

Kirjassa Chymische Hochzeit: Christian Rosenkreuz kerrotaan, kahden aikaisemman Manifestin tyylistä täysin poiketen, vihkimyksellisestä matkasta, joka kuvasi illuminaation, valaistumisen, etsintää. Tämä seitsemän päivän matka tapahtui pääosin mystisessä linnassa, jossa kuninkaan ja kuningattaren häät tultaisiin viettämään. Vertauskuvallisesti Chymische Hochzeit oli sama kuin henkinen kehitys, joka johtaa vihityn saavuttamaan liiton hänen sielunsa (morsian) ja Jumalan (sulhanen) välille.

Kuten sen ajan historioitsijat, ajattelijat ja filosofit korostivat, näiden kolmen Manifestin julkaiseminen ei ollut merkityksetöntä eikä ajankohdaltaan virheellistä. Ne ilmestyivät siihen aikaan, kun poliittisesti jakautunut ja taloudellisten eturistiriitojen repimä Eurooppa koki syvää olemassaolon kriisiä. Uskonnolliset sodat kylvivät surua ja lohduttomuutta johtaen jakaantumisiin jopa perheiden sisällä. Nopeasti kehittyvä tiede näytti jo suuntaa materialismia kohti. Ihmisten elintaso oli yleensä surkea. Sen ajan muuttuva yhteiskunta oli todellisen mullistuksen tilassa, mutta sillä ei ollut tienviitoja yleisen edun suuntaan kulkemiseen.

Historia toistaa itseään ja toistaa samat tapahtumat säännöllisesti, mutta yleensä laajemmassa mittakaavassa. Lähes neljäsataa vuotta on kulunut näiden kolmen ensimmäisen Manifestin julkaisemisesta, ja joudumme huomaamaan, että koko maailmaa ja erityisesti Eurooppaa kohtaa uudenlainen olemassaolon kriisi joka tasolla: politiikka, talous, tiede, teknologia, uskonto, moraali, taide jne. Planeettamme eli elinympäristömme ja kehittymisemme paikka on vakavasti uhattuna. Nyt korostuu melko uuden tieteen, ekologian merkitys. Tämän päivän ihmiskunta ei voi lainkaan hyvin. Uskollisena perinteellemme ja ihanteillemme me, tämän päivän Rose-Croix, olemme katsoneet aiheelliseksi kertoa kriisistä tämän Position välityksellä.

Positio Fraternitatis Rosae Crucis ei ole lopun aikoja ennustava kirjoitus. Se ei ole millään muotoa tuhoa ennustava. Kuten äsken totesimme, kirjoituksen tarkoitus on kertoa asemastamme nykymaailmassa ja kertoa, mikä meitä huolestuttaa maailman tulevaisuudessa. Kuten veljemme tekivät aikoinaan, haluamme mekin vedota humanismin ja henkisyyden puolesta, koska olemme vakuuttuneita siitä, että nyt modernia yhteiskuntaa hallitsevat materialismi ja individualismi eivät voi tuoda ihmiskunnalle sen oikeudenmukaisesti kaipaamaa onnea. Joidenkin mielestä tämä Positio saattaa näyttää pelottavalta, mutta kuten sanotaan: ”kuuro tai sokea on se, joka ei halua kuulla eikä nähdä.”

Nykyajan ihmiskunta on sekä levoton että ahdistunut. Saavutetut suuret aineelliset edistykset eivät ole tuoneet onnea, emmekä voi katsoa tulevaisuuteen tyyninä. Sodat, nälänhätä, epidemiat, ekologiset katastrofit, yhteiskunnalliset kriisit ja hyökkäykset perusvapauksia vastaan ovat vain muutamia monista onnettomuuksista, jotka kyseenalaistavat ihmisten tulevaisuudentoiveet. Siksi osoitamme tämän viestin kaikille niille, jotka sen haluavat kuulla. Tämä viesti on samaa perinnettä kuin 1600 – luvun ruusuristiläisten julkaisemat kolme ensimmäistä Manifestia. Ymmärtääksemme viestin meidän täytyy lukea historian suurta kirjaa realistisesti ja meillä tulee olla kirkas kuva ihmisyydestä eli kehityskulussa mukana olevien miesten ja naisten muodostamasta kokonaisuudesta.