AMORC
Ruusuristin Veljeskunta AMORC

Positio R+C (tiede)

Tiede on mielestämme tullut hyvin kriittiseen vaiheeseen. Se on todella kehittynyt valtavasti ja samalla auttanut ihmiskunnan kehitystä. Ilman tiedettä eläisimme vieläkin kivikautta. Mutta siinä missä kreikkalainen kulttuuri pyrki laadulliseen tieteelliseen tutkimukseen, 1600 – luku mullisti tutkimuksen tuomalla siihen mukaan määrällisen käsitteen. Tämä on selvästi sidoksissa taloudelliseen kehitykseen. Filosofiset suuntaukset, kuten mekanismi, rationalismi ja positivismi jne. määrittelivät tietoisuuden ja aineen kahdeksi alueeksi, jotka ovat täysin erillään toisistaan. Kaikkien ilmiöiden tulee olla mitattavissa. Tutkimuksen periaatekysymys miten on syrjäyttänyt käsitteen miksi. Vaikkakin muutamana viime vuosikymmenenä tehdyt tutkimukset ovat johtaneet tärkeisiin keksintöihin, taloudellinen hyöty on mennyt kaiken muun edelle ja olemme saavuttaneet tieteellisen materialismin huipun.

Olemme tehneet itsestämme tieteen orjia, vaikka meidän pitäisi hallita tiedettä. Nykyaikana tapahtuvat yksinkertaiset teknologiset virheet voivat saattaa pitkälle kehittyneet yhteiskunnat vaaratilanteisiin. Tästä näemme, että olemme saaneet aikaan epätasapainoa, ei pelkästään laadun ja määrän välille, vaan myös itsemme ja sen välille, mitä olemme luoneet. Ihmisten tieteellisen tutkimuksen kautta tavoittelemat päämäärät ovat johtaneet monet harhaan. Samalla aineelliset tavoitteemme ovat vieraannuttaneet meidät sielustamme ja kaikkein jumalaisimmasta itsestämme. Tieteen liiallinen rationalisointi on todellinen vaara, joka uhkaa ihmiskuntaa ennemmin tai myöhemmin. Itse asiassa yhteiskunta, missä aine hallitsee tietoisuutta, edistää ihmisluonteen vähemmän jaloja puolia. Siksi sellainen yhteiskunta tuomitsee itsensä häviämään ennen aikojaan ja usein traagisissa olosuhteissa.

Tiettyyn pisteeseen saakka tieteestä on tullut uskonto ja nimenomaan aineellinen uskonto. Tämä on aika ristiriitaista. Tiede lähestyy maailmankaikkeutta, luontoa ja ihmiskuntaa mekaanisella tavalla ja sillä on oma uskontunnustuksensa: ”Usko vain mitä näet” ja oma opinkappaleensa: ”Totuutta ei ole tieteen ulkopuolella”. Sanottuamme tämän huomaamme kuitenkin, että tieteellinen tutkimus lopulta johtaa kysymyksestä miten kysymykseen miksi. Tiede huomaa vähitellen rajoituksensa ja alkaa lähestyä mystiikkaa. Jotkut tiedemiehet, joskin vielä liian harvat, ovat jopa myöntäneet Jumalan olemassaolon. Muinaisina aikoina tiede ja mystiikka olivat lähellä toisiaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet olivat mystikkoja ja päin vastoin. Juuri tätä näiden kahden suunnan yhdistymistä kohti meidän on työskenneltävä tulevina vuosikymmeninä.

On tärkeää pohtia uudelleen tietoon liittyvää ongelmaa. Esimerkiksi, mikä on kokeen toistettavuuden todellinen tarkoitus? Onko väite, jota ei voida vahvistaa oikeaksi, kaikissa tapauksissa ehdottomasti väärä? Näyttää tärkeältä luopua 1600-luvun järkiperäiseen dualismiin liittyvästä jaosta, sillä tällöin löytyy todellinen tieto. Näin ollen, jos emme voi todistaa Jumalan olemassaoloa, se ei ole riittävä peruste julistamaan, ettei Jumalaa ole. Totuudella voi olla monet kasvot. Yhden ainoan totuuden hyväksyminen on todellisuudessa loukkaus järkeä vastaan. Voimmeko sitä paitsi todellakaan puhua järkiperäisestä eli rationaalisesta ja järjenvastaisesta eli irrationaalisesta? Onko tiede itsessään järkiperäistä, kun se uskoo sattumaan? Meistä näyttää todella enemmän järjenvastaiselta uskoa sattumaan kuin olla siihen uskomatta. Tässä yhteydessä meidän on sanottava, että veljeskuntamme on aina vastustanut tavanomaista käsitettä sattuma, ja pitänyt selitystä helppona ratkaisuna ja alistumisena todellisuuden edessä. Yhdymme Albert Einsteinin sanoihin, kun hän kuvaa sattumaa: ”Tie, jonka Jumala ottaa, kun Hän haluaa pysyä tuntemattomana.”

Tieteen kehitys tuo myös uusia niin eettisiä kuin metafyysisiä ongelmia. Perinnöllisyystutkimus on kieltämättä edistänyt merkitsevästi aiemmin parantumattomina pidettyjen sairauksien hoitoa. Tämä sama tutkimus on kuitenkin avannut mahdollisuudet ihmisten kloonaamiseen. Mielestämme tällainen lisääntyminen voi johtaa vain ihmisen perintötekijöiden köyhtymiseen ja ihmisrodun rappeutumiseen. Lisäksi edellytetään valintaperusteita, jotka ovat väistämättä subjektiivisia ja siinä on vaara, kun tullaan rotuhygienian alueelle. Muistettakoon vielä, että kloonaus ottaa huomioon ainoastaan ihmisen fyysisen ja aineellisen puolen eikä kiinnitä huomiota mieleen tai sieluun. Tästä syystä mielestämme perimän käsittely vahingoittaa sekä ihmisarvoa että samalla ihmisen mentaalia, psyykkistä ja henkistä koskemattomuutta. Yhdymme seuraavaan sanontaan: ”Tiede ilman omaatuntoa on sielun tuho.” Tämän kaltainen toisten ihmisten toimesta tapahtunut toisten ihmisten käsittely on jättänyt pelkästään surullisia muistoja ihmiskunnan historiaan. Siksi näyttää vaaralliselta sallia vapaat kädet kokeille, jotka tutkivat ihmisten lisäämistä kloonaamalla. Tunnemme samaa pelkoa myös eläinten ja kasvien perimän käsittelyn suhteen.

Positio R + C, politiikka
Positio R + C, talous
Positio R + C, tiede
Positio R + C, teknologia
Positio R + C, uskonto
Positio R + C, moraali
Positio R + C, taide
Positio R + C, ihmiset
Positio R + C, luonto
Positio R + C, maailmankaikkeus